Tiivistelmä – Sanna Törnblom

HLY on myöntänyt 6.2.2023 tutkimusapurahan Sanna Törnblomille. Hän väitteli aiheesta


INFLAMMATION AND SEPTIC ACUTE KIDNEY INJURY

Tiivistelmä:
Tulehdusreaktio ja akuutti munuaisvaurio sepsiksessä Akuuttia munuaisvauriota esiintyy jopa yhdellä viidestä äkillisesti sairaalahoitoon joutuneesta aikuisesta. Sen kansainvälisesti hyväksytty määritelmä perustuu veren kreatiniiniarvon nousuun, virtsanerityksen vähenemiseen tai loppumiseen ja mahdolliseen munuaiskorvaushoitoon. Tilan tavallisin aiheuttaja on sepsis. Sepsiksessä on kyse vaikeasta, yleistyneestä infektiosta, johon liittyy henkeä uhkaavia elintoimintahäiriöitä, kuten esimerkiksi verenkierto- tai hengitysvajaus tai akuutti munuaisvaurio. Sepsiksen esiintyvyys kasvaa länsimaissa väestön ikääntyessä, koska korkea ikä, pitkäaikaissairaudet ja niihin liittyvät hoidot lisäävät yksilön alttiutta sairastua vaikeaan infektioon. Teho-osastolla hoidettavista sepsispotilaista noin puolella todetaan myös akuutti munuaisvaurio, ja 15 % näistä potilaista saa munuaisvaurion vuoksi munuaiskorvaushoitoa tehohoidon aikana. Munuaisvauriosta toipuneillakin sairastavuus ja kuolleisuus tehohoidon jälkeen on suurta.


Sepsikseen liittyvän munuaisvaurion mekanismit ovat olleet pitkään epäselviä, eikä ennaltaehkäisevää tai parantavaa hoitoa ole pystytty kehittämään. Oireiden hoitoon käytetty munuaiskorvaushoito on potilasta ja terveydenhuoltoa voimakkaasti kuormittavaa. Viime vuosina on saatu uutta kokeellista tutkimustietoa tulehdusreaktion ja valkosolujen aktivaation merkittävästä roolista sepsikseen liittyvässä munuaisvauriossa, ja aiempi matalan verenpaineen osuutta painottava teoria sen synnyssä on jäänyt syrjään. Tutkimustietoa sepsispotilaista on kuitenkin ollut vain vähän.


Tässä väitöstutkimuksessa hyödynnettiin kansallisen FINNAKI-tutkimuksen yhteydessä 2011-2012 kerättyä tehohoitopotilasaineistoa veri- ja virtsanäytteineen. Ensimmäisessä osatyössä selvitettiin, vaikuttaako sepsispotilaiden runsas suonensisäinen nesteytys kreatiniiniarvoihin ja siten akuutin munuaisvaurion havaitsemiseen, ja onko tällä merkitystä kuolleisuuden kannalta. Toisessa ja kolmannessa osatyössä tutkittiin tulehduksen (interleukiinit 6 ja 8) ja neutrofiilisten valkosolujen aktivaation merkkiaineiden (aktiviini A, hepariinia sitova proteiini, myeloperoksidaasi) yhteyttä sepsispotilaiden munuaisvaurioon sekä merkkiaineiden nousun ajallista yhteyttä sepsikseen liittyvien elinvaurioiden ilmaantumiseen. Neljännessä osatyössä tutkittiin uuden merkkiaineen (neutrofiiligelatinaaseihin liittyvä lipokaliini, NGAL) toimivuutta akuutin munuaisvaurion, munuaiskorvaushoidon ja 90 päivän kuolleisuuden ennustamisessa sepsispotilailla.


Ensimmäisen osatyön tuloksena oli, että kreatiniinin vakioiminen potilaan kumulatiivisen nestetasapainon huomioivaa laskukaavaa käyttäen ei vaikuttanut merkittävästi akuutin munuaisvaurion diagnostiikkaan. Kreatiniinin vakioinnin seurauksena luokkaa vaihtaneiden (munuaisvaurio ↔ ei munuaisvauriota) kuolleisuudessa ei todettu eroa, jos akuutin munuaisvaurion kriteerinä käytettiin kreatiniinin lisäksi virtsaneritystä. Toisessa osatyössä havaittiin kohonneiden tulehduksen merkkiaineiden sekä neutrofiilisten valkosolujen aktivaation merkkiaineiden assosioituvan akuuttiin munuaisvaurioon sepsispotilailla. Samanaikaiset plasman ja virtsan myeloperoksidaasimittaukset viittasivat aktivoituneiden neutrofiilisten valkosolujen kerääntymiseen munuaisiin, mikä saattaa selittää munuaisvaurion syntyä. Kolmannessa osatyössä tulehduksen merkkiaineiden (interleukiinit 6 ja 8) nousu mutta myös lasku sepsispotilaiden plasmassa oli nopea ja ajoittui lähelle sepsiksen ensimmäisen elintoimintahäiriön ilmaantumista. Neutrofiilisten valkosolujen aktivaation merkkiaineet hepariinia sitova proteiini ja myeloperoksidaasi olivat koholla jo ennen ensimmäisen elintoimintahäiriön ilmaantumista ja pysyivät korkeina pidempään kuin interleukiinit 6 ja 8. Tällainen kinetiikka parantaa merkkiaineen kliinistä käytettävyyttä. Viimeisen osatyön tulos oli, että virtsan NGAL ei tuo merkittävää lisähyötyä sepsispotilaiden akuutin munuaisvaurion, munuaiskorvaushoidon tai 90 päivän kuolleisuuden ennustamiseen verrattuna tehohoidon rutiinilaboratoriokokeiden ja lääkärin kliinisen arvion tuottamaan tietoon.