Tiivistelmä – Juhani Stewartille

HLY on myöntänyt 25.1.2022 tutkimusapurahan Juhani Stewartille

Hän väitteli aiheesta: NEUROMONITORING OF CRITICAL CARE PATIENTS 

 

Tiivistelmä: 

Kriittisissä sairauksissa neurologisen komplikaation riski on suuri, sekä 

itse kriittisen sairauden että varsinaisen hoidon seurauksena. Haittatapahtuman johdosta sairaalahoidon kesto sekä sairastuvuuden ja kuolleisuuden riskit kaksinkertaistuvat. Yksi suurimmista haasteista on luotettavien menetelmien puute, joilla voitaisiin arvioida mekaanisen hengitystuen varassa olevan ja rauhoittavia lääkkeitä saavan potilaan neurologisia oireita tehohoidon aikana. 

 

Tämän väitöskirjatyön tarkoituksena oli tunnistaa ja testata lupaavia ei-kajoavia menetelmiä, jotka ennustaisivat neurologista lopputulosta, ja jotka soveltuisivat kriittisesti sairaan tehohoitopotilaan neuromonitorointiin. Kantavana teemana kaikki testatut menetelmät voitaisiin soveltaa kliiniseen työhön suhteellisen helposti. 

 

Potilaita kerättiin kahteen ryhmään, joissa neurologisten komplikaatioiden esiintyvyys on huomattavan suuri. Ensimmäinen ryhmä käsitti akuuttia maksan vajaatoimintaa ja hepaattista enkefalopatiaa sairastavat potilaat (1), toinen hypotermisen verenkierron pysäytyksen aikana rinta-aortan leikkauksen läpikäyvät potilaat (11). Ensimmäiseen ryhmään kuului 20 potilasta, jälkimmäiseen 30 potilasta. Aorttaleikatuilta potilailta arvioitiin myös elämänlaatua sekä myöhäiskuolleisuutta (111), lisäksi tiettyjen biomerkkiaineiden aorttaleikkauksen jälkeistä kehitystä ja soveltuvuutta neuromonitorointiin arvioitiin yhdessä osatyössä (IV). 

 

Tutkimuksessa arvioituihin ei-kajoaviin neuromonitorointimenetelmiin lukeutuivat otsa- ja ohimolohkon elektroenkefalografia (EEG),  lähi-infrapunaspektroskopia, transkraniaalinen Doppler-ultraäänimittaus sekä verestä mitattavat biomerkkiaineet. Biomerkkiaineet kattoivat sekä vakiintuneita aivovauriota heijastavia merkkiaineita (hermostoperäinen enolaasi, proteiini S 10013) että useita mielenkiintoisia merkkiaineita, jotka liittyvät kasvaintauteihin ja haimatulehdukseen. 

 

Testatuista menetelmistä otsalohkon EEG muuttujat olivat lupaavia, mutta ohimolohkon EEG lisääminen ei parantanut menetelmien herkkyyttä. EEG spektrimuuttujat ennustivat hepaattisen enkefalopatian astetta (1) luotettavasti, kun taas kokeellinen EEG-muuttuja (aalloke-alitaajuuden entropia) ennusti luotettavasti neurologista lopputulosta akuutin maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla (1). Otsalohkon aivopuoliskojen EEG-rekisteröinnin hetkellinen epäsymmetria ennusti kohtalaisella tarkkuudella neurologisten päätetapahtumien esiintymisen aorttaleikatuilla potilailla (11). Muut testatut menetelmät eivät ennustaneet neurologista lopputulemaa (1, 11, IV), paitsi proteiini S10013, joka oli merkittävästi  korkeampi 48-72 tuntia leikkauksen jälkeen niillä potilailla, joiden neurologinen toipuminen oli huono (IV). Aorttaleikattujen potilaiden elämänlaatu oli hyvä 5-8 vuotta leikkauksen jälkeen ja verrattavissa kroonisesti sairaan väestön elämänlaatuun (111).

 

Tämän kartoittavan tutkimuksen tarkoituksena oli tunnistaa ja testata ei-kajoavia neuromonitorointimenetelmiä, jotka soveltuvat tehohoitoon. Tulosten perusteella otsalohkon EEG-muuttujat ennustavat hepaattisen enkefalopatian astetta sekä potilaan neurologista toipumista. Muut testatut menetelmät eivät ennustaneet neurologista toipumista luotettavasti. Aorttaleikattujen potilaiden pitkäaikainen (5-8 vuoden) terveyteen liittyvä elämänlaatu on erittäin hyvä, vaikka leikkaukseen liittyy korkea aivovaurion riski.