Tiivistelmä – Markus Sane

24.6.2021 Markus Sane
Väitöskirjan aihe: Acute pulmonary embolism: from the coagulation to the epidemiology

 

Tiivistelmä:

Keuhkoveritulppa ja alaraajojen syvien laskimoiden tukos ovat laskimotukoksen erilaisia ilmiasuja, jotka usein esiintyvät samanaikaisesti. Hyytymisjärjestelmän aktivaatio on välttämätöntä laskimotukoksen syntymiselle ja yleisesti ajatellaan, että tämä aktivaatio käynnistyy yleisimmin alaraajojen laskimoläpissä. Laskimotukoksen ilmiasu voi vaihdella suuresti, hengenvaarallisesta keskeiset keuhkovaltimot tukkivasta tukoksesta pienen etäisen alaraajalaskimon tukokseen, mutta on suurelta osin epäselvää, mitkä tekijät selittävät ilmiasun eroavaisuuksia. Tukoksen kehittymisen aikaiset muutokset plasmasta mitattaviin hyytymisjärjestelmän tekijöihin on myös huonosti tunnettu.

Tämän väitöskirjan tarkoituksena oli tarkastella akuutin keuhkoveritulpan aiheuttamia muutoksia veren hyytymiseen osallistuvien tekijöiden plasmapitoisuuksissa ja keuhkoveritulpan ilmiasun yhteyttä havaittuihin muutoksiin (osatyöt I-III). Lisäksi tutkimme keuhkoveritulpan aiheuttamien kuolemantapausten määrän vaihtelua Suomessa vuosien 1996-2017 aikana (osatyö IV).

Tutkimuksen I-III osatöissä tutkittiin 63:a akuutin keuhkoveritulpan sairastanutta henkilöä ja lisäksi 15:a iän ja sukupuolen mukaan kaltaistettua verrokkia. Verikokeet otettiin kaikilta potilailta heti diagnoosin jälkeen (akuuttivaihe) ja 7 kuukauden päästä (vakaa vaihe). Laboratoriossa tutkittiin seuraavia hyytymisjärjestelmään osallistuvia tekijöitä: D-Dimeeri, Hyytysmistekijät V, VIII ja XIIIa, von Willebrand tekijän antigeeni (vWF:Ag) ja liukoinen thrombomoduliini.

Kokonaisuudessaan osatöissä I-III havaittiin, että akuutti keuhkoveritulppa aiheuttaa plasmasta mitattavia muutoksia hyytymisjärjestelmän tekijöissä FXIIIa ja vWF:Ag. Keuhkoveritulpan ja mahdollisesti sen ohella esiintyvän laskimotukoksen kokonaistilavuus vaihteli suuresti potilaiden välillä ja korreloi negatiivisesti hyytymistekijä V:n ja verihiutaleiden määrän kanssa. Lisäksi havaittiin, että keuhkoveritulppaa edeltänyt verihiutale-estäjien käyttö oli yhteydessä pienempään laskimotukoksen kokonaistilavuuteen. Potilaskohortissamme noin puollella potilaista todettiin keuhkoveritulpan lisäksi alaraajan laskimoiden hyytymä. Kaikilla niillä potilailla, joilla keuhkoveritulppa sijaitsi keskeisissä keuhkovaltimoissa, todettiin myös alaraajalaskimoiden tukos.  Yhdelläkään niistä potilaista potilaalla, jolla oli ainoastaan pienen etäisen keuhkolaskimon veritulppa ei todettu alaraajalaskimoiden tukosta.  Alaraajan laskimotukoksen olemassaololla ei ollut yhteyttä plasmasta mitattujen hyytymistekijöiden määrään tai muihin potilaskohtaisiin ominaisuuksiin.
Neljännessä osatyössä raportoimme keuhkoveritulppaan liittyvän kuolleisuuden muutoksia vuosien 1996-2017 aikana. Tiedot keuhkoveritulppaan kuolleista potilaista kerättiin Tilastokeskuksen kuolinsyyrekisteristä. Keuhkoveritulppaan liittyvä kuolleisuus väheni noin 28% seuranta-aikana. Kuolleisuuden väheneminen oli kaksi kertaa suurempaa naisilla kuin miehillä. Ruumiinavausten määrien vaikutusta keuhkoveritulppaan liittyviin kuolemiin tarkasteltiin myös ja näiden välillä oli tilastollisesti merkitsevä yhteys. Keuhkoveritulppa kuolleisuuden vuotuinen lasku oli kuitenkin saman suuruista ajanjaksona, jolloin ruumiinavausten määrä pysyi muuttumattomana (1996-2009) tai laski merkittävästi (2010-2017).